Historia
Uudenkaupungin Suomalainen Seura perustettiin vuonna 1906, monien muiden vastaavien seurojen tavoin vanhasuomalaisen puolueen paikallisjärjestöksi. Suomenmieliset olivat jo aiemmin samana vuonna voittaneet yhden taistelun, kun suomesta oli tullut Uudenkaupungin ainoa virallinen kieli. Kunnallisella saralla taistelu suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä jatkui, koska yleinen ja yhtäläinen äänioikeus astui voimaan vasta vuonna 1917.
1920-luvulle tultaessa Suomalainen Seura jättäytyi vähitellen pois politiikasta ja keskittyi pääasiassa omaisuuden hoitamiseen. Jäsenmäärän pieneneminen ja taloudellisen tilan paraneminen mahdollistivat seuran retkeilytoiminnan. Retkiä voi pitää osana suomalaisuusaatteen vaalimista, sillä tällä tavoin monet pääsivät tutustumaan kotimaansa nähtävyyksiin. Muuten seuran toiminta hiljeni vähitellen lähinnä ”hyvien ystävien kahviseuraksi”.
Seuran toiminnan vähentyessä alettiin pohtia säätiön perustamista. Ensimmäisen kerran asia nousi esille v. 1935 pidetyssä johtokunnan kokouksessa. Asiaa käsiteltiin usean kerran, kunnes kesällä 1942 ajatukset olivat jalostuneet tarpeeksi pitkälle ja heinäkuun 23. päivä pidetyssä ylimääräisessä vuosikokouksessa päätettiin hakea oikeusministeriöltä lupaa Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran säätiön perustamiseen ja sääntöjen vahvistamiseen.
Perustetun säätiön tarkoituksena oli säädekirjan mukaan saattaa Uudenkaupungin Suomalainen Seura -nimisen yhdistyksen omaisuus julkisen valvonnan ja tarkkailun alaiseksi, mikä onnistuisi säätiöimällä osa seuran omaisuudesta. Säätiön tarkoituksena oli Uudenkaupungin ja sitä ympäröivän maakunnan menneisyyden tutkimisen edistäminen, arvokkaiden historiallisten muistojen ja isänmaallisen ja vakaassa hengessä suoritettavan kansanvalistustyön vaaliminen sekä avustuksien myöntäminen Uudessakaupungissa toimiville maanpuolustusjärjestöille ja kaupungin vähävaraisille.
Säätiön perustaminen ei vielä lakkauttanut seuraa eikä säätiö vielä tässä vaiheessa saanut hallintaansa kuin murto-osan seuran omaisuudesta. Perusomaisuudeksi säätiölle seura lahjoitti 10 kappaletta Suomen valtion v. 1939 puolustuslainaobligaatioita, joiden nimellisarvo oli yhteensä 100 000 markkaa. Säätiön asioita hoitamaan valittiin hallitus, johon kuului kuusi eliniäksi valittua vakinaista jäsentä ja neljä varajäsentä. Ensimmäisen hallituksen sai valita seura. Alussa säätiön jäsenen kuoltua tai luovuttua, tuli hallituksen kutsua uudeksi jäseneksi Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran jäsen. Heti alusta lähtien jäseneksi voitiin sopivien seuran jäsenten puuttuessa myös valita Uudessakaupungissa asuvia tai siellä aiemmin vähintään 10 vuotta asuneita, yleistä luottamusta nauttivia henkilöitä, jotka toiminnallaan olivat osoittaneet erityistä kiinnostusta Uudenkaupungin ja sitä ympäröivän maakunnan menneisyyteen.
Joulukuussa 1942 edellä esitetyt säännöt oli vihdoin puhtaaksi kirjoitetut ja sääntöjen vahvistamista varten kutsuttiin koolle seuran vuosikokous, joka 19.12.1942 vahvisti ne ja valitsi säätiölle ensimmäisen hallituksen. Jäseniksi valittiin rouva Nora Malen, opettaja Saida Sammalalho, merikapteeni Juho Saarinen, puutarhuri Frans Oskar Helander, postiljooni Johan E. Kilpivaara ja toimitusjohtaja Hjalmar Lehtinen ja varajäseniksi rouvat Olga Jalava ja Riine Leisio, neiti Laina Raevaara ja johtaja Torsten Leisio. Säätiön perustaminen ei merkinnyt seuran toiminnan loppumista, vaan ne toimivat jossain määrin rinnakkain vuoteen 1957 saakka.
Ugin Suomalaisen Seuran toiminta päättyi lopulta vuonna 1957, kun seuran toiminnan keskipiste, talo, luovutettiin säätiölle. Seuran toiminnan päättyminen piristi säätiötä, nyt ensimmäistä kertaa säätiön olemassaolon aikana sillä oli varaa toteuttaa sääntöihin kirjatut tarkoitusperänsä.
Säätiön toiminnan ensimmäinen kymmenvuotiskausi oli hiljainen varojen vähäisyyden vuoksi – hallitus kokoontui kaksi kertaa vuodessa sääntömääräisiin kokouksiin päättämään toimistaan: kevätkokouksessa tarkastettiin edellisen vuoden tilit ja syyskokouksessa todettiin ettei ole varaa myöntää apurahoja. Heikko talous vaikeutti alkuvuosina säätiön toimintaa. Vuoden 1955 vuosikertomuksessa odoteltiin jo toiveikkaina seuran kuolemaa ja seuran varojen siirtymistä säätiölle, tämä toteutui vasta 31.12.1957, kun seuran toiminta lopetettiin ja seura lahjoitti koko omaisuutensa säätiölle.
Säätiö joutui nyt täysin uusien tehtävien eteen, sen uusi omaisuus pohjautui talosta saataviin tuloihin ja siitä huolehtiminen vei paljon aikaa. Hallitus valitsi Hjalmar Lehtisen hoitamaan talon isännöitsijän tointa ja hänelle maksettiin tästä toimesta palkkaa 8000 markkaa kuukaudessa. Säätiön kirjanpitäjäksi valittiin Hjalmar Lehtisen poika Jukka Lehtinen 2000 markan kuukausipalkalla. Vanha talo tuotti korjausten kautta jatkuvasti ikäviä yllätyksiä, ja useampana vuotena suurien saneeraustöiden takia säätiöllä ei ollut varaa myöntää apurahoja lainkaan, koska kiinteistöstä saadut vuokratulot eivät riittäneet kattamaan edes korjauksista aiheutuneita kustannuksia. Muutamia yksittäisiä avustuksia myönnettiin vuosittain 1960-luvun kuluessa, kunnes säätiön taloudellinen tila alkoi viimein vuodesta 1967 lähtien kohentua. Vuosittain saatiin myönnettyä jo useampia avustuksia sääntöjen mukaisesti Uudenkaupungin ja sitä ympäröivän alueen menneisyyden tutkimista ja vaalimista varten.
Useiden turhien myyntiyritysten ja -suunnitelmien jälkeen syyskuun lopussa 1971 säätiön edustajat allekirjoittivat vihdoin kauppakirjan säätiön tontista Postipankin kanssa, kauppahinnaksi oli päätetty 400 000 markkaa. Postipankki rakennutti tontille kolmikerroksisen virasto- ja liikerakennuksen, josta muun muassa posti sai ajanmukaiset tilat. Kaupasta saatu myyntivoitto päätettiin sijoittaa osakkeisiin, vaikka muitakin suunnitelmia oli olemassa. Muutamia maa-alueita hankittiin myös. Apurahoja kyettiin myöntämään joka vuosi ja säätiön toiminta alkoi entistä enemmän keskittyä apurahojen jakamiseen.
Säätiön hallituksen puheenjohtajina ovat toimineet v. 1943-1974 Hjalmar Lehtinen, v. 1975-1989 Niilo Jussila ja v. 1990-2012 Erich Klotz. Vuodesta 2013 lähtien puheenjohtajana on ollut Tomi Kangas. Hjalmar Lehtinen toimi säätiön sihteerinä v. 1943-61, Jukka Lehtinen v. 1962-89 ja Lina Lehtinen v. 1990 lähtien. Rahastonhoitajina ovat toimineet Johan Erhard Kilpivaara 1943-50, Laina Raevaara v. 1951-57 ja Jukka Lehtinen vuodesta 1958 lähtien kuolemaansa saakka maaliskuussa 2011. 2000-luvulta saakka säätiön sijoituksia on hoidettu WIP Asset Managementissa. Säätiön asiamieheksi eli sekä sihteerin että rahastonhoitajan tehtäviä hoitamaan valittiin kevätkokouksessa 2011 Lina Lehtinen.
Teksti pohjautuu Eija Korhosen v. 1992 julkaistuun Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran ja säätiön historiaan.